Opettajat ovat jaksamisen äärirajoilla

Viesti Itä-Helsingistä on selvä. Ollaan lähellä katkeamispistettä. Mitä tapahtuu, kun katkeamispiste ylitetään? Keinutien ala-asteen opettajan Elina Tuomen blogi on levinnyt opettajakunnassa Helsingissä huhtikuusta. Tekstissä käsitellään opettajan työn raskautta. Lisää näkyvyyttä kirjoitus sai tiistaina 15.5., kun kansanedustaja Pilvi Torsti viittasi blogikirjoitukseen Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan.

Lue Elina Tuomen blogiteksti: https://elinatuomiblog.wordpress.com/2018/04/11/suomalainen-peruskoulu-ei-ole-enaa-tasa-arvoinen-ja-kukaan-ei-halua-kuulla-sita/

Lue Pilvi Torstin kirjoitus hänen sivuiltaan: http://www.pilvitorsti.fi/pelastusohjelma/2018/05/15/hs-mielipide-peruskoulun-tasa-arvo-vaatii-akuutteja-toimia/

OAJ:n työolobarometri kertoo vastaavaa hälyyttävää kieltään.

Olen ehdokkaana OAJ:n valtuustovaaleissa

Olen aina katsellut HOAY:n ja OAJ:n ehdokaslistoja ajatellen, että voisin itsekin olla tuolla. Olen myös rehellisyyden nimissä ajatellut, ettei mukaan kannata lähteä. Tällä kertaa huomasin OAJ:n houkuttelevan ihmisiä ehdokkaaksi. Mietin hetken ja päätin lähteä mukaan. En osaa sanoa, mikä oli se sysäys, joka teki ratkaisevan eron. Ehkä se oli sisäilmaoireilu syksyllä 2016. Ehkä kysymys on kuitenkin monen tekijän summasta. Alle kirjoitin ajatuksiani tämän hetken koulutusasioista. Osa on lähempänä osaamistani, osa kauempana.

Opettaja-lehdessä OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen otti esiin OAJ:n valtuustovaalit. Hänen mukaansa valtuutetun on osattava ottaa kantaa ainakin seuraaviin asioihin:

  • Vuosityöaika
  • Opetusvelvollisuus
  • Palkkauksen kehittämisratkaisut
  • Oppivelvollisuus
  • Koulunaloitusikä
  • Korkeakoulurakenne
  • Korkeakouluverkon tiheys
  • Koulutuksen sisällölliseen uudistamiseen
  • Opiskelijavalinnat
  • Sisäilma
  • Muut työhyvinvointiasiat
  • Järjestön äärettömän kankean järjestörakenteen uusimiseen
  • Taloudellisten resurssien suuntaamiseen
  • ja valtuutetulla tulee olla valmius viestiä somessa

Vuosityöaika

Ajattelen, että opettajan työ on kuin eräänlainen urakka. Se on asiantuntijatyö, jossa ei käytetä kellokorttia. Vuosityöaika on Helsingissä menossa nyt pilotointiin, joten tarkemmin osaan sanoa, kun pilotointi on käynnistynyt.

Opetusvelvollisuus

En näe peruskoulun opetusvelvollisuuksissa ongelmia.

Palkkauksen kehittämisratkaisut

Mielestäni pitää olla avoin palkkauksen kehittämisratkaisuille. Toisaalta realisimia on, ettei rehtoreilla suurissa kouluissa ole varsinaisesti tietoa opettajan työn tuottavuudesta. Työn ulkopuolisesta työstä on maksettava korvausta.

Oppivelvollisuus

Mielestäni oppivelvollisuuden ulottamista toisen asteen tutkintoon tulee tosissaan pohtia. Ajatus sinänsä on hyvä, mutta en tiedä, kuinka toteutuskelpoinen idea on.

Koulunaloitusikä

Mielestäni koulunaloitusikä on kohdallaan. Lapseni täytti juuri kuusi vuotta. Hän on osannut lukea noin vuoden ajan. En silti koe, että aikaisempi koulun aloittaminen edistäisi mitään. Toivon, että lapset saavat olla lapsia ja leikkiä asioita mielenkiintonsa mukaan. Koulunaloituksen viivästämisen mahdollisuus on mielestäni paljon tärkeämpi kysymys. Mielestäni tulisi järjestää mahdollisuus koulunaloituksen viivästämiselle, kun se asiantuntijoiden mielestä on lapsen etu. Olen myös huolissani oppilaan saamasta tuesta koulunaloituksessa. Esiopetus on tärkeässä roolissa lapsen koulukypsyyden arvioinnissa. Yhteistyötä esiopetuksen ja päivähoidon järjestäjän kanssa tulee tiivistää.

Korkeakoulurakenne

Mielestäni ollaan vielä aika kaukana siitä, että ammattikorkeakoulututkinnot ja yliopistotutkinnot vastaisivat toisiaan. Minulla ei kuitenkaan ole tästä varsinaisesti tietoa, vaan olen kuullut asiasta niiltä, jotka ovat kummankin tutkinnon suorittaneet.

Korkeakouluverkko

Kannatan laaja korkeakouluverkkoa. Mielestäni laaja korkeakouluverkko tukee yhteiskunnan muita rakenteita ja tuo tietyille alueille asiantuntija-ammatteja. Ymmärrän, että laaja korkeakouluverkko ei välttämättä ole kustannustehokas.

Koulutuksen sisällöllinen uudistaminen

Koulutuksen tulee uudistua, mutta uudistamisen tulee olla hallittua ja pohjautua tieteeseen. Uudistamisen syy ei voi olla, että maailma muuttuu. Pitää olla selvä visio siitä, mitä tulevaisuudessa tarvitaan. Jos tulevaisuus on tuntematon tai vaikeasti ennustettava, on paras opettaa tietoja ja taitoja, joita on aina tarvittu, kuten filosofiaa, kieliä, matematiikkaa ja vuorovaikutustaitoja ym.

Opiskelijavalinnat

Kun yläasteelle kiellettiin valitsemasta todistuksen perusteella, laajenivat yläasteiden pääsykoekäytännöt. Ainakin jotkut opettajat olivat pettyneitä, koska valitut oppilaat eivät olleet enää yhtä motivoituneita. Pääsykoe ei kysynyt pitkäjänteisyyttä. Yliopistojen pääsykokeiden opiskelijavalintojen ongelmista, kuten valmennuskursseista yms., tuskin päästään eroon korostamalla ylioppilaskirjoituksia. Valmennuskurssit vain valuvat ylioppilaskirjoituksiin.

Sisäilma

Sisäilma-asiat ovat opettajan työn huonoin puoli. Valtava määrä opettajia sairastuu ja sairastaa jatkuvasti. Tälle asialle on tehtävä jotakin. Tämän asian takia olen valmis lakkoon.

Muut työhyvinvointiasiat

Opettajien jaksaminen on rajoilla. Integraation ja inkluusion kuormitus, jo pelkästään tapaamisina ja paperityönä, on suuri. Uusi opetussuunnitelma, jonka selkeässä muotoilussa ainakin Helsinki teki huonoa työtä, ei tue riittävästi opettajan työtä. Hankkeiden sillisalaatti aiheuttaa raportointia ja tehtäviä resurssien saamiseksi koululle. Opettajan työ on pirstaloitunut entisestään ja kuormittavuus on viety äärirajoille.

Järjestörakenteen uusiminen

En tunne järjestörakennetta hyvin. Eikö järjestöä voi uudelleenjärjestää?

Taloudellisten resurssien suuntaaminen

Taloudellisia resursseja pitää käyttää tärkeiden asioiden ajamiseen. Rahaa pitää käyttää myös näkyvyyteen. On mielestäni itsestään selvää, että ammattijärjestö kuluttaa resursseja myös jäsenten hyvinvointiin ja tukemiseen.

Valmius viestiä somessa

Minä käytän facebookkia, twitteriä, instagramia, youtubea ja linkedinä. Minulla on valmius ottaa kaikki nämä käyttöön ajaakseni asioita. Mielestäni tämän nettisivun luominen riittää osoitukseksi valmiudesta ja taidoista somessa, joten käytän muita tilejä vielä vain henkilökohtaisiin asioihin.

Edit 10.2.: Lisätty kuva.

Opettajuuden stressi

Aamulehdessä oli kuvaus opettajan arjesta. Kirjoituksessa on paljon asiaa. Ainakin koulutuspäättäjät tuntuvat etääntyneet koulumaailmasta. He kyllä tietävät ongelmat välikäsien kautta, mutta jos ymmärtäisivät ongelmien laajuuden, tekisivät toisenlaista politiikkaa. Toisaalta ongelmat ovat osittain rakenteellisia ja niin suuria, että tuntuu ettei ratkaisua löydetä. Helsingin kokoisen kaupungin koulujen korjausvelka on valtava. On vaikea rehellisesti uskoa, että nopea ratkaisu sisäilmaongelmiin löydetään.

https://www.aamulehti.fi/mielipiteet/hometta-ja-hairikointia-koulu-on-hornankattila-ja-siksi-opettajaa-ymmartaa-vain-toinen-opettaja-200607824

Tukea kirjoitukselle antaa Helsingin kaupungin työterveyskysely:

“Työterveyskyselyn tulosten mukaan huomiota kannattaa kiinnittää työkykyriskeihin. Koettu stressi ja unettomuus ovat lisääntyneet, eikä työstä palautuminen ole yhtä hyvää kuin aiempina vuosina.”

Lue koko juttu: https://www.hel.fi/uutiset/fi/tyoterveys/tyoterveyskysely-helsinki-on-hyva-tyopaikka-ja-kaupungin-tyontekijat-ovat-sitoutuneita-tyohonsa

 

Miten opettaa hyvin heterogeenistä ryhmää?

Helsingin sanomissa oli artikkeli erityisopetuksesta joulukuussa 2017.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005489234.html

Itse olen huolestunut monestakin syystä nykytilanteesta. Ensimmäisenä olen huolestunut oppilaista: Miten on mahdollista opettaa näin heterogeenisiä ryhmiä? Opettaja opettaa mielestäni ensisijaisesti ryhmää. Opettaja kasvattaa oppilaita yksilöinä. Ryhmässä jokainen oppilas saa enemmän opetusta. Kun oppilaita opetetaan yksilöllisesti, opettajan aika jakautuu ja sitä tulee oppilasta kohden vähemmän.

Opettamisesta on tehty kirosana. Oppilas opiskelee ja opettaja ohjaa häntä. Opettaja on valmentaja. Olen tästä eri mieltä. Osittain opettamisen arvostelijat ovat näyttäneet myös, kuinka etääntyneitä he ovat koulumaailmasta. Koulussa opetetaan edelleen ulkolukua ja yksityiskohtia. Tähän he saattavat kaivaa esimerkkejä omasta lapsuudestaan. Tuskin ihan viime vuodelta.

Olen valmentanut päivittäin harjoittelevia nuoria suunnistajia. Toimin tuolloin heidän ryhmävalmentajanaan. Osalla heistä oli henkilökohtaisia valmentajia. Vaikka nuoret olivat 15-19-vuotiaita ja omatoimisia, ei se tarkoita, etten olisi opettanut heille joitakin asioita. Tavoitteet ryhmän osalta laadittiin yhdessä ja yksilölliset tavoitteet jokaisen kanssa erikseen sellaisiksi, että ne tukevat myös ryhmän tavoitteita.

Koulussa hyvin harva osaa, haluaa tai viitsii asettaa itselleen sopivia tavoitteita ja pyrkiä niihin täysin omatoimisesti. Opettajan tulee myös vaatia työntekoa ja yrittämistä, lapset ovat liian nuoria vastatakseen täysin itse oppimistuloksistaan, jotka voivat vaikuttaa heidän tulevaisuuteensa tai identiteettiinsä. Opettaja voi näyttää harjoittelun merkityksen ja opettaa opiskelemaan. Tavallisen kokoisessa luokassa opettajalla ei ole aikaa käydä riittävästi valmentavaa keskustelua jokaisen oppilaan kanssa ollakseen valmentaja ja coach. Toisaalta koululainen ei myöskään tiedä elämänsä suuntaa, eikä tavoitteellinen valmentaminen sovi tuolloin täysin koulumaailmaan. Monelta osin koululaisen on suoriuduttava hyvin myös osa-alueista, joihin hänellä ei ole motivaatiota, koska hänen tulevaisuutensa on epävarma.