OAJ:n valtuuston syyskokous 2019

Oaj:n valtuuston syyskokous oli Pasilassa 13.-15.11.2019. Pari viikkoa aiemmin olleessa yleissivistävien opettajien seminaaripäivissä oli jo esillä luokanopettajien palkkauksen parantaminen järjestelyerällä. Yleissivistävien opettajien kokouksessa päädyttiin esittämään luokanopettajien peruspalkan parantamista tai korkeimpien opetusvelvollisuuksien pienentämistä. Puhuin ja äänestin valtakunnallisen järjestelyerän puolesta luokanopettajien palkkauksen parantamiseksi.

Kokouksen vieraana kävi puhumassa Li Andersson, jonka puheesta poimin tärkeimpänä muutaman seikan:

  1. Tärkeää on mitä tehdään ja miksi tehdään.
  2. Opettajia pitää kuunnella opetukseen kohdistuvissa asioissa, myös rakentamisessa. Hän ei vain pysty vaikuttamaan asiaan hyvin.
  3. Hän haluaa tuoda esille kolme lukua: 40, 80 ja 15.

Li Andersson haluaa tuoda nämä luvut esille: Työllisyysprosentti perusopetukseen koulutuksensa lopettaneiden kesken on 40. Tämä on todella alhainen verrattuna koulutettuihin ihmisiin. Tulevaisuudessa korkeakoulutusta vaativien työpaikkojen osuus työpaikoista on 80%. Viimeinen luku on ammattiopetuksen keskeyttämisprosentti niin, että nämä opiskelijat jäävät perusopetuksen varaan.

Miksi edelleen työskentelen opettajana?

Opettajan ammatti saa nykyään osakseen niin paljon parjausta, että itsekin välillä ajaudun ajattelemaan, että pitäisi vaihtaa johonkin ammattiin, jossa on enemmän imua. Simo Marttisen kirjoitus, jossa hän käsitteli opettajuuden jättämistä, on saanut lähes 300 reaktiota ja sitä on katsottu tuhansia kertoja.

Olen työskennellyt opettajana 13 vuotta. Lisäksi olen tehnyt sijaisuuksia ja resurssiopettajan tehtäviä koko opiskeluaikani. Minulla on ollut erilaisia lisätehtäviä. Olen toiminut vertaismentorina, tutor-opettajana ja valtuutettuna OAJ:ssa. Koulujen johtoryhmissä olen ollut kohta seitsemän vuotta.

Ajauduin opettajaksi todettuani TKK:n olevan itselleni väärä paikka. Opinnot eivät sujuneet, koska en viihtynyt koulussa, kävin koululla mahdollisimman harvoin. Vaihdoin OKL:ään, josta löysin itseni kaltaisia opiskelukavereita ja itselleni sopivamman opiskeluympäristön.

Kommentoin opettajan työssä heikkoina asioina nähtyjä kohtia Simo Marttisen kirjoituksessa:

Opettajantyön erityispedagogisoituminen
Erityisoppilaiden määrän lisääntyminen tavallisessa luokkaopetuksessa on minusta vaativaa, mutta antoisaa. Opetustilanteissa pitää välillä osata antaa armoa itselleen ja oppilaalle, mutta nämä oppilaat ovat usein niitä oppilaita, joille opettajan merkitys turvallisena aikuisena, on merkittävä. Työn merkittävyys on mielestäni ehdottomasti työn mielekkyyttä lisäävä asia.

Palkkaus
Opettajan palkkaus ei ole korkeakoulutettujen keskiansioiden tasolla. Palkkaukseen liittyy kuitenkin myös 13 viikon vuosittaiset lomat. Perheellisenä nämä lomat ovat minulle tärkeämpi kuin pieni lisä palkkasiivuun. Olen myös henkilökohtaisesti tehnyt valintoja, jotka ovat parantaneet huomattavasti palkkatasoani, enkä jää jälkeen kunnallisten erityisasiantuntijoiden palkkatasosta. Tämä toki tarkoittaa omalla kohdallani lisää töitä. Luokanopettajien peruspalkkaa pitäisi ehdottomasti nostaa, se on merkki työn arvostuksesta. Työn mielekkyys, työhyvinvointi ja itsenäisyys ovat kuitenkin palkkaa tärkeämpiä tekijöitä ja nämä asiat pitää olla ensin kunnossa.

Pitkään vakituisessa virassa olleiden muutosvastarintaTyö on itsenäistä. Ehkä erityisasiantuntijana valtion virastossa voi tehdä vielä itsenäisempiä ratkaisuja, mutta koulumaailmassa jokainen saa toteuttaa itseään. En koe ongelmaksi toisten opettajien vastarintaa. Tämä johtuu ehkä myös siitä, että olen saanut opettaa kahdessa suuressa helsinkiläisessä koulussa, joissa on erittäin kehitysmyönteinen ilmapiiri. Mutta jos joku asia ei ole edennyt koulun tasolle, niin olen toteuttanut sitä itse kuitenkin. Kuinka monessa yrityksessä näin voi toimia?

Säästäminen
Olen opettanut rikkaassa Helsingissä. Säästämistä on ollut ja se on aina ikävää. Silti minulla on ollut aina vähintään tyydyttävät resurssit tehdä työtäni. Toki mielekkäämpää olisi, jos materiaaleja voisi vapaasti tilata. Pahinten säästäminen tuntuu rakennuksissa, joiden remontointi on jäänyt.

Miksi en siis vaihda?
1. Lasten kanssa on mielettömän kivaa. Milloin olet katsonut Unicefin videoita ja keskustelut lasten oikeuksien toteutumisesta? Tai edes jotain vastaavaa sinun työssäsi?

2. On aikaa tehdä muutakin kuin työtä. Lomat ovat pitkät ja työpäiväsi voit koulupäivän ulkopuolella järjestää, kuten haluat. Lomasi osuvat lasten lomiin täydellisesti.

3. Saan työssäni liikkua, olla luonnossa, tutkia, järjestää tapahtumia, keskustella merkityksistä, vaikuttaa ajatteluun ja nähdä työni vaikutuksen. Tehdä oikeastaan kaikkea, mistä pidän.

4. Saan työhöni vaihtelua osallistumalla hankkeisiin, koulutuksiin ja ammattiliiton toimintaan. Joskus on kiva olla vain aikuisten kesken, mutta pidemmän päälle pelkkä kokouksissa istuminen on puuduttavaa, eikä aikuisten maailmassa asiat yleensä etene yhtä jouhevasti kuin luokassa.

5. Työkaverit. Opettajat ovat yleisesti aika kivaa porukkaa ja minulle on osunut aina kivoja työkavereita.

Olli Luukkainen: Opettajat eivät ole kokeneet uutta opetussuunnitelmaa huonona.

Olen eri mieltä.

Uusi opetussuunnitelma puhutti tullessaan. Helsingissä käytettiin Hannele Cantellia puheäänenä ilmiöoppimisen puolesta. Ilmiöiden tutkiminen on mielestäni ehdottoman hyvää opiskelua, mutta välineet ovat puutteellisia ja ohjauksen tarve niin suurta, ettei se perusopetuksen resursseilla onnistu kuin rajallisesti. 

Digiasiat puhuttavat opettajia paljon. Lukioissa on prosentteja, kuinka paljon digilaitteita tulisi käyttää. Tämä rajoittaa opettajan pedagogista vapautta, jota opettajat pitävät erittäin tärkeänä.

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen antoi lausunnon ilmiöoppisen ja digimaailman tulemisesta koulumaailmaan:

Iltasanomat 22.11.2018:

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen ihmettelee tuloksia. Hänestä tutkija antaa ymmärtää, että uusi opetussunnitelma olisi heikompien oppimistulosten taustalla.

Ilmiöoppinen eli monialaiset oppimiskokonaisuudet, jotka yhdistävät eri oppiaineiden sisältöjä, tuli opetussuunnitelmaan vuonna 2016. Tutkimuksessa käytiin läpi vuosien 2012 ja 2015 Pisa-tuloksia.

Luukkainen ymmärtää, että yksittäisiä ylilyöntejä itseohjaavuuteen panostamisessa voi sattua. Hän ei ole kuitenkaan kuullut, että opettajat tai vanhemmat olisivat kokeneet uuden opetussuunnitelman huonoksi, vaan päinvastoin.

– Aika paljon kummastelen sitä, että uuden opetussuunnitelman syyksi laitetaan asioita, jotka on mitattu ennen kuin uusi opetussuunnitelma edes tuli voimaan.Tässä on selkeä aukko tarinassa. Rinnastus on väärä, tätä voidaan arvioida vasta vuosien päästä, Luukkainen sanoo Iltalehdelle.

Linkki varsinaiseen haastatteluun.

Olen Luukkaisen kanssa eri mieltä. Opettajat eivät ole kuulemani mukaan tyytyväisiä uuteen opetussuunnitelmaan. Erityisesti kritiikkiä on saanut arviointi ja ilmiöoppiminen. 

Tutkimuksen tuloksia ei ole vielä julkaistu, mutta digiopetuksen lisääminen ei suoraan ole yhteydessä opetussuunnitelmaan, vaan digin lisäämistä on tehty jo ennen uuden opetussuunnitelman käyttöönottoa. Mielestäni tällä argumentilla ei voi kiistää tutkimustuloksia. Aiemmista tutkimuksista on tullut jo tutkimustuloksia siitä, että tietoteknisten laitteiden käyttö ei paranna oppimistuloksia, vaan saattaa heikentää niitä. Aiemmin on todettu, että digilaitteiden käyttö saattaa hieman parantaa poikien opiskelumotivaatiota.

Opettajat ovat jaksamisen äärirajoilla

Viesti Itä-Helsingistä on selvä. Ollaan lähellä katkeamispistettä. Mitä tapahtuu, kun katkeamispiste ylitetään? Keinutien ala-asteen opettajan Elina Tuomen blogi on levinnyt opettajakunnassa Helsingissä huhtikuusta. Tekstissä käsitellään opettajan työn raskautta. Lisää näkyvyyttä kirjoitus sai tiistaina 15.5., kun kansanedustaja Pilvi Torsti viittasi blogikirjoitukseen Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan.

Lue Elina Tuomen blogiteksti: https://elinatuomiblog.wordpress.com/2018/04/11/suomalainen-peruskoulu-ei-ole-enaa-tasa-arvoinen-ja-kukaan-ei-halua-kuulla-sita/

Lue Pilvi Torstin kirjoitus hänen sivuiltaan: http://www.pilvitorsti.fi/pelastusohjelma/2018/05/15/hs-mielipide-peruskoulun-tasa-arvo-vaatii-akuutteja-toimia/

OAJ:n työolobarometri kertoo vastaavaa hälyyttävää kieltään.

Olen ehdokkaana OAJ:n valtuustovaaleissa

Olen aina katsellut HOAY:n ja OAJ:n ehdokaslistoja ajatellen, että voisin itsekin olla tuolla. Olen myös rehellisyyden nimissä ajatellut, ettei mukaan kannata lähteä. Tällä kertaa huomasin OAJ:n houkuttelevan ihmisiä ehdokkaaksi. Mietin hetken ja päätin lähteä mukaan. En osaa sanoa, mikä oli se sysäys, joka teki ratkaisevan eron. Ehkä se oli sisäilmaoireilu syksyllä 2016. Ehkä kysymys on kuitenkin monen tekijän summasta. Alle kirjoitin ajatuksiani tämän hetken koulutusasioista. Osa on lähempänä osaamistani, osa kauempana.

Opettaja-lehdessä OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen otti esiin OAJ:n valtuustovaalit. Hänen mukaansa valtuutetun on osattava ottaa kantaa ainakin seuraaviin asioihin:

  • Vuosityöaika
  • Opetusvelvollisuus
  • Palkkauksen kehittämisratkaisut
  • Oppivelvollisuus
  • Koulunaloitusikä
  • Korkeakoulurakenne
  • Korkeakouluverkon tiheys
  • Koulutuksen sisällölliseen uudistamiseen
  • Opiskelijavalinnat
  • Sisäilma
  • Muut työhyvinvointiasiat
  • Järjestön äärettömän kankean järjestörakenteen uusimiseen
  • Taloudellisten resurssien suuntaamiseen
  • ja valtuutetulla tulee olla valmius viestiä somessa

Vuosityöaika

Ajattelen, että opettajan työ on kuin eräänlainen urakka. Se on asiantuntijatyö, jossa ei käytetä kellokorttia. Vuosityöaika on Helsingissä menossa nyt pilotointiin, joten tarkemmin osaan sanoa, kun pilotointi on käynnistynyt.

Opetusvelvollisuus

En näe peruskoulun opetusvelvollisuuksissa ongelmia.

Palkkauksen kehittämisratkaisut

Mielestäni pitää olla avoin palkkauksen kehittämisratkaisuille. Toisaalta realisimia on, ettei rehtoreilla suurissa kouluissa ole varsinaisesti tietoa opettajan työn tuottavuudesta. Työn ulkopuolisesta työstä on maksettava korvausta.

Oppivelvollisuus

Mielestäni oppivelvollisuuden ulottamista toisen asteen tutkintoon tulee tosissaan pohtia. Ajatus sinänsä on hyvä, mutta en tiedä, kuinka toteutuskelpoinen idea on.

Koulunaloitusikä

Mielestäni koulunaloitusikä on kohdallaan. Lapseni täytti juuri kuusi vuotta. Hän on osannut lukea noin vuoden ajan. En silti koe, että aikaisempi koulun aloittaminen edistäisi mitään. Toivon, että lapset saavat olla lapsia ja leikkiä asioita mielenkiintonsa mukaan. Koulunaloituksen viivästämisen mahdollisuus on mielestäni paljon tärkeämpi kysymys. Mielestäni tulisi järjestää mahdollisuus koulunaloituksen viivästämiselle, kun se asiantuntijoiden mielestä on lapsen etu. Olen myös huolissani oppilaan saamasta tuesta koulunaloituksessa. Esiopetus on tärkeässä roolissa lapsen koulukypsyyden arvioinnissa. Yhteistyötä esiopetuksen ja päivähoidon järjestäjän kanssa tulee tiivistää.

Korkeakoulurakenne

Mielestäni ollaan vielä aika kaukana siitä, että ammattikorkeakoulututkinnot ja yliopistotutkinnot vastaisivat toisiaan. Minulla ei kuitenkaan ole tästä varsinaisesti tietoa, vaan olen kuullut asiasta niiltä, jotka ovat kummankin tutkinnon suorittaneet.

Korkeakouluverkko

Kannatan laaja korkeakouluverkkoa. Mielestäni laaja korkeakouluverkko tukee yhteiskunnan muita rakenteita ja tuo tietyille alueille asiantuntija-ammatteja. Ymmärrän, että laaja korkeakouluverkko ei välttämättä ole kustannustehokas.

Koulutuksen sisällöllinen uudistaminen

Koulutuksen tulee uudistua, mutta uudistamisen tulee olla hallittua ja pohjautua tieteeseen. Uudistamisen syy ei voi olla, että maailma muuttuu. Pitää olla selvä visio siitä, mitä tulevaisuudessa tarvitaan. Jos tulevaisuus on tuntematon tai vaikeasti ennustettava, on paras opettaa tietoja ja taitoja, joita on aina tarvittu, kuten filosofiaa, kieliä, matematiikkaa ja vuorovaikutustaitoja ym.

Opiskelijavalinnat

Kun yläasteelle kiellettiin valitsemasta todistuksen perusteella, laajenivat yläasteiden pääsykoekäytännöt. Ainakin jotkut opettajat olivat pettyneitä, koska valitut oppilaat eivät olleet enää yhtä motivoituneita. Pääsykoe ei kysynyt pitkäjänteisyyttä. Yliopistojen pääsykokeiden opiskelijavalintojen ongelmista, kuten valmennuskursseista yms., tuskin päästään eroon korostamalla ylioppilaskirjoituksia. Valmennuskurssit vain valuvat ylioppilaskirjoituksiin.

Sisäilma

Sisäilma-asiat ovat opettajan työn huonoin puoli. Valtava määrä opettajia sairastuu ja sairastaa jatkuvasti. Tälle asialle on tehtävä jotakin. Tämän asian takia olen valmis lakkoon.

Muut työhyvinvointiasiat

Opettajien jaksaminen on rajoilla. Integraation ja inkluusion kuormitus, jo pelkästään tapaamisina ja paperityönä, on suuri. Uusi opetussuunnitelma, jonka selkeässä muotoilussa ainakin Helsinki teki huonoa työtä, ei tue riittävästi opettajan työtä. Hankkeiden sillisalaatti aiheuttaa raportointia ja tehtäviä resurssien saamiseksi koululle. Opettajan työ on pirstaloitunut entisestään ja kuormittavuus on viety äärirajoille.

Järjestörakenteen uusiminen

En tunne järjestörakennetta hyvin. Eikö järjestöä voi uudelleenjärjestää?

Taloudellisten resurssien suuntaaminen

Taloudellisia resursseja pitää käyttää tärkeiden asioiden ajamiseen. Rahaa pitää käyttää myös näkyvyyteen. On mielestäni itsestään selvää, että ammattijärjestö kuluttaa resursseja myös jäsenten hyvinvointiin ja tukemiseen.

Valmius viestiä somessa

Minä käytän facebookkia, twitteriä, instagramia, youtubea ja linkedinä. Minulla on valmius ottaa kaikki nämä käyttöön ajaakseni asioita. Mielestäni tämän nettisivun luominen riittää osoitukseksi valmiudesta ja taidoista somessa, joten käytän muita tilejä vielä vain henkilökohtaisiin asioihin.

Edit 10.2.: Lisätty kuva.

Opettajuuden stressi

Aamulehdessä oli kuvaus opettajan arjesta. Kirjoituksessa on paljon asiaa. Ainakin koulutuspäättäjät tuntuvat etääntyneet koulumaailmasta. He kyllä tietävät ongelmat välikäsien kautta, mutta jos ymmärtäisivät ongelmien laajuuden, tekisivät toisenlaista politiikkaa. Toisaalta ongelmat ovat osittain rakenteellisia ja niin suuria, että tuntuu ettei ratkaisua löydetä. Helsingin kokoisen kaupungin koulujen korjausvelka on valtava. On vaikea rehellisesti uskoa, että nopea ratkaisu sisäilmaongelmiin löydetään.

https://www.aamulehti.fi/mielipiteet/hometta-ja-hairikointia-koulu-on-hornankattila-ja-siksi-opettajaa-ymmartaa-vain-toinen-opettaja-200607824

Tukea kirjoitukselle antaa Helsingin kaupungin työterveyskysely:

“Työterveyskyselyn tulosten mukaan huomiota kannattaa kiinnittää työkykyriskeihin. Koettu stressi ja unettomuus ovat lisääntyneet, eikä työstä palautuminen ole yhtä hyvää kuin aiempina vuosina.”

Lue koko juttu: https://www.hel.fi/uutiset/fi/tyoterveys/tyoterveyskysely-helsinki-on-hyva-tyopaikka-ja-kaupungin-tyontekijat-ovat-sitoutuneita-tyohonsa

 

Miten opettaa hyvin heterogeenistä ryhmää?

Helsingin sanomissa oli artikkeli erityisopetuksesta joulukuussa 2017.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005489234.html

Itse olen huolestunut monestakin syystä nykytilanteesta. Ensimmäisenä olen huolestunut oppilaista: Miten on mahdollista opettaa näin heterogeenisiä ryhmiä? Opettaja opettaa mielestäni ensisijaisesti ryhmää. Opettaja kasvattaa oppilaita yksilöinä. Ryhmässä jokainen oppilas saa enemmän opetusta. Kun oppilaita opetetaan yksilöllisesti, opettajan aika jakautuu ja sitä tulee oppilasta kohden vähemmän.

Opettamisesta on tehty kirosana. Oppilas opiskelee ja opettaja ohjaa häntä. Opettaja on valmentaja. Olen tästä eri mieltä. Osittain opettamisen arvostelijat ovat näyttäneet myös, kuinka etääntyneitä he ovat koulumaailmasta. Koulussa opetetaan edelleen ulkolukua ja yksityiskohtia. Tähän he saattavat kaivaa esimerkkejä omasta lapsuudestaan. Tuskin ihan viime vuodelta.

Olen valmentanut päivittäin harjoittelevia nuoria suunnistajia. Toimin tuolloin heidän ryhmävalmentajanaan. Osalla heistä oli henkilökohtaisia valmentajia. Vaikka nuoret olivat 15-19-vuotiaita ja omatoimisia, ei se tarkoita, etten olisi opettanut heille joitakin asioita. Tavoitteet ryhmän osalta laadittiin yhdessä ja yksilölliset tavoitteet jokaisen kanssa erikseen sellaisiksi, että ne tukevat myös ryhmän tavoitteita.

Koulussa hyvin harva osaa, haluaa tai viitsii asettaa itselleen sopivia tavoitteita ja pyrkiä niihin täysin omatoimisesti. Opettajan tulee myös vaatia työntekoa ja yrittämistä, lapset ovat liian nuoria vastatakseen täysin itse oppimistuloksistaan, jotka voivat vaikuttaa heidän tulevaisuuteensa tai identiteettiinsä. Opettaja voi näyttää harjoittelun merkityksen ja opettaa opiskelemaan. Tavallisen kokoisessa luokassa opettajalla ei ole aikaa käydä riittävästi valmentavaa keskustelua jokaisen oppilaan kanssa ollakseen valmentaja ja coach. Toisaalta koululainen ei myöskään tiedä elämänsä suuntaa, eikä tavoitteellinen valmentaminen sovi tuolloin täysin koulumaailmaan. Monelta osin koululaisen on suoriuduttava hyvin myös osa-alueista, joihin hänellä ei ole motivaatiota, koska hänen tulevaisuutensa on epävarma.