Miksi edelleen työskentelen opettajana?

Opettajan ammatti saa nykyään osakseen niin paljon parjausta, että itsekin välillä ajaudun ajattelemaan, että pitäisi vaihtaa johonkin ammattiin, jossa on enemmän imua. Simo Marttisen kirjoitus, jossa hän käsitteli opettajuuden jättämistä, on saanut lähes 300 reaktiota ja sitä on katsottu tuhansia kertoja.

Olen työskennellyt opettajana 13 vuotta. Lisäksi olen tehnyt sijaisuuksia ja resurssiopettajan tehtäviä koko opiskeluaikani. Minulla on ollut erilaisia lisätehtäviä. Olen toiminut vertaismentorina, tutor-opettajana ja valtuutettuna OAJ:ssa. Koulujen johtoryhmissä olen ollut kohta seitsemän vuotta.

Ajauduin opettajaksi todettuani TKK:n olevan itselleni väärä paikka. Opinnot eivät sujuneet, koska en viihtynyt koulussa, kävin koululla mahdollisimman harvoin. Vaihdoin OKL:ään, josta löysin itseni kaltaisia opiskelukavereita ja itselleni sopivamman opiskeluympäristön.

Kommentoin opettajan työssä heikkoina asioina nähtyjä kohtia Simo Marttisen kirjoituksessa:

Opettajantyön erityispedagogisoituminen
Erityisoppilaiden määrän lisääntyminen tavallisessa luokkaopetuksessa on minusta vaativaa, mutta antoisaa. Opetustilanteissa pitää välillä osata antaa armoa itselleen ja oppilaalle, mutta nämä oppilaat ovat usein niitä oppilaita, joille opettajan merkitys turvallisena aikuisena, on merkittävä. Työn merkittävyys on mielestäni ehdottomasti työn mielekkyyttä lisäävä asia.

Palkkaus
Opettajan palkkaus ei ole korkeakoulutettujen keskiansioiden tasolla. Palkkaukseen liittyy kuitenkin myös 13 viikon vuosittaiset lomat. Perheellisenä nämä lomat ovat minulle tärkeämpi kuin pieni lisä palkkasiivuun. Olen myös henkilökohtaisesti tehnyt valintoja, jotka ovat parantaneet huomattavasti palkkatasoani, enkä jää jälkeen kunnallisten erityisasiantuntijoiden palkkatasosta. Tämä toki tarkoittaa omalla kohdallani lisää töitä. Luokanopettajien peruspalkkaa pitäisi ehdottomasti nostaa, se on merkki työn arvostuksesta. Työn mielekkyys, työhyvinvointi ja itsenäisyys ovat kuitenkin palkkaa tärkeämpiä tekijöitä ja nämä asiat pitää olla ensin kunnossa.

Pitkään vakituisessa virassa olleiden muutosvastarintaTyö on itsenäistä. Ehkä erityisasiantuntijana valtion virastossa voi tehdä vielä itsenäisempiä ratkaisuja, mutta koulumaailmassa jokainen saa toteuttaa itseään. En koe ongelmaksi toisten opettajien vastarintaa. Tämä johtuu ehkä myös siitä, että olen saanut opettaa kahdessa suuressa helsinkiläisessä koulussa, joissa on erittäin kehitysmyönteinen ilmapiiri. Mutta jos joku asia ei ole edennyt koulun tasolle, niin olen toteuttanut sitä itse kuitenkin. Kuinka monessa yrityksessä näin voi toimia?

Säästäminen
Olen opettanut rikkaassa Helsingissä. Säästämistä on ollut ja se on aina ikävää. Silti minulla on ollut aina vähintään tyydyttävät resurssit tehdä työtäni. Toki mielekkäämpää olisi, jos materiaaleja voisi vapaasti tilata. Pahinten säästäminen tuntuu rakennuksissa, joiden remontointi on jäänyt.

Miksi en siis vaihda?
1. Lasten kanssa on mielettömän kivaa. Milloin olet katsonut Unicefin videoita ja keskustelut lasten oikeuksien toteutumisesta? Tai edes jotain vastaavaa sinun työssäsi?

2. On aikaa tehdä muutakin kuin työtä. Lomat ovat pitkät ja työpäiväsi voit koulupäivän ulkopuolella järjestää, kuten haluat. Lomasi osuvat lasten lomiin täydellisesti.

3. Saan työssäni liikkua, olla luonnossa, tutkia, järjestää tapahtumia, keskustella merkityksistä, vaikuttaa ajatteluun ja nähdä työni vaikutuksen. Tehdä oikeastaan kaikkea, mistä pidän.

4. Saan työhöni vaihtelua osallistumalla hankkeisiin, koulutuksiin ja ammattiliiton toimintaan. Joskus on kiva olla vain aikuisten kesken, mutta pidemmän päälle pelkkä kokouksissa istuminen on puuduttavaa, eikä aikuisten maailmassa asiat yleensä etene yhtä jouhevasti kuin luokassa.

5. Työkaverit. Opettajat ovat yleisesti aika kivaa porukkaa ja minulle on osunut aina kivoja työkavereita.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *